Jos tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi ei ole saanut ADHD-diagnoosia alakoulun aikana, yläkouluun siirryttäessä oireet pahenevat siinä määrin, että diagnoosin saaminen on todennäköisempää. Yläkoulussa nuori joutuu ottamaan enemmän vastuuta itsestään: luokanopettajan tuki häviää ja oppitunnitkin pidetään eri paikoissa aikaisemman kotiluokan sijaan. Arjen sujumattomuus tulee tällöin esiin selkeämmin. Yläkouluun siirryttäessä myös opittavien asioiden vaativuus ja oppiaineiden määrä lisääntyy, joten tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivällä on täysi työ pitää langat käsissään ja usein se ei onnistukaan. ADHD-nuori alisuoriutuu koulussa helposti. (Raevuori 2012, 211.)
ADHD-nuori on herkkä tapaturmille harrastuksissaan ja vapaa-aikana. Herkkä turhautuminen aiheuttaa sen, että harrastukset loppuvat ennen kuin ovat päässeet kunnolla alkamaan. Toisaalta ADHD-nuori saattaa uppoutua todella syvällisesti häntä kiinnostavaan asiaan, kuten tietokonepeleihin tai ystävyyssuhteisiin. Liikenteessä ADHD-nuoret ovat keskimääräistä riskialttiimpia ja he saavatkin muita enemmän ylinopeussakkoja. Päihteidenkäyttö, kuten nikotiiniriippuvuus ovat tyypillistä ADHD-nuorelle. (Raevuori, 2012, 212.)
ADHD-nuorella on toki myös vahvuuksia. He ovat usein käytännöllisiä ja keksivät ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin näppärästi. He ovat myös luovia, rohkeita ja helposti innostuvia. Onkin hyvä muistaa että ADHD ei määritä yksilön muuta lahjakkuutta ja kyvykkyyttä. (Raevuori 2012, 211.) Itse olen työssäni huomannut, että ADHD-nuorilla saattaa olla hyvinkin laaja ystäväpiiri, he ovat helposti lähestyttäviä ja heidän seurassaan viihdytään. Ovathan he usein varsinaisia showmiehiä tai -naisia. Kun nuorella todetaan ADHD, vanhemmat saattavat olla neuvojen ristitulessa. Eri ammattilaisilla on erilaisia hoito- ja kasvatusnäkemyksiä ja neuvot hyvin ristiriitaisia. Samassa tilanteessa ovat nuorta opettavat ja ohjaavat henkilöt. Tulee pohdittua, mikä käytöksessä johtuu siitä, että nuorella on ADHD, mikä siitä että hän käy läpi murrosiän tunnemyrskyä ja mikä taas johtuu nuoren omasta luonteesta. ADHD-nuoren kanssa työskentelevän onkin hyväksyttävä epävarmuus, epäselvyys ja ristiriitaisuus osana tarkkaavaisuushäiriötä. Näin kasvattaja ja vanhemmat todennäköisesti onnistuvat työssään, ilman syyttelyä siitä, kumpi on oikeassa. (Suominen 2012, 71.)
Arjessa ADHD-nuoren kanssa on hyvä huomioida, että hän hyötyy säännöllisistä rutiineista ja häneen kohdistuvien odotusten selkeästä ilmaisusta. Ei pidä olettaa, että nuori tietää tai muistaa jonkin asian automaattisesti.ADHD-nuoren ammatinvalinnassa on otettava huomioon nuoren oma motivaatio ja kyvyt, mutta toisaalta ADHD:n asettamat rajoitteet. Yksitoikkoiset ja samalla suurta tarkkuutta vaativat työtehtävät eivät todennäköisesti ole tarkkaavaisuushäiriöisen paras valinta. Kuten muutkin nuoret, ja aikuisetkin, ADHD-nuoret hyötyvät paremmin myönteisestä palautteesta ja kannustuksesta kuin jatkuvassa kielteisen palautteen tulvassa. Kielteistä palautetta annettaessa on syytä pitää mielessä, että sen kohdistaa nuoren tekemisiin, ei häneen itseensä. (Raevuori 2012, 229.)
Lähteet:
Raevuori, A. 2012. Nuoren ADHD. Teoksessa Dufva, V. ja Koivunen, M. 2012. ADHD Diagnisointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus. 211-229.
Suominen, S. 2012. ADHD - Sosiologinen näkökulma. Teoksessa Dufva, V. ja Koivunen, M. 2012. ADHD Diagnisointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus. 65-73.
ADHD
sunnuntai 23. elokuuta 2015
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Energiajuomista
Nuoret saattavat hakea kaupasta useita pulloja energiajuomia kerralla. Kun vanhemmat juovat perjantaikännit, nuoremmat lapset matkivat juomalla energiajuomilla "perjantaipärinät" saadakseen "jännän olon”.
Energiajuomilla ei ole havaittu olevan mitään positiivisia vaikutuksia terveyteen. Päinvastoin, ne sisältävät runsaasti kofeiinia ja saattavat olla jopa vaarallisia sekä lapsille, teineille että nuorille aikuisille.
Noin kaksi desiä energiajuomaa voi sisältää satoja milligrammoja kofeiinia, mikä jättää tavallisen, sadan milligramman kahvikupillisen kirkkaasti varjoonsa. Nuoret, joilla on esimerkiksi diabetes, mielialahäiriöitä, sydän-, munuais- tai maksasairauksia, voivat kärsiä energianjuoman aiheuttamasta sydämentykytyksestä.
Erilaisia energiajuomia on markkinoilla paljon, eikä niiden myyntiä monessakaan maassa rajoiteta millään tavalla. Tutkimukset osoittavatkin, että 30–50 prosenttia nuorista ihmisistä juo säännöllisesti energiajuomia.
Sen lisäksi, että energiajuomat sisältävät piristysaineita, kuten kofeiinia, tauriinia ja guaranaa, monet valmistajat lisäävät niihin muita ainesosia, kuten sokeria ja yrttejä, joiden vaikutusta ei ole vielä tutkittu tarkasti. Jotkin energiajuomien aineosista saattavat häiritä lääkityksiä, kuten ADHD- tai masennuslääkityksiä. Lisäksi energiajuomien turvallisia nauttimisrajoja lapsille ja nuorille ei ole vielä selvitetty.
Vaikka kofeiini voi parantaa huomiokykyä, se myös kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa univaikeuksia lapsilla. Lisäksi energiajuomien kulutus eroaa esimerkiksi lämpimän kahvikupillisen juonnista siten, että energiajuomaa on helpompi kuluttaa suurempia määriä kerralla.
Energiajuomilla ei ole havaittu olevan mitään positiivisia vaikutuksia terveyteen. Päinvastoin, ne sisältävät runsaasti kofeiinia ja saattavat olla jopa vaarallisia sekä lapsille, teineille että nuorille aikuisille.
Noin kaksi desiä energiajuomaa voi sisältää satoja milligrammoja kofeiinia, mikä jättää tavallisen, sadan milligramman kahvikupillisen kirkkaasti varjoonsa. Nuoret, joilla on esimerkiksi diabetes, mielialahäiriöitä, sydän-, munuais- tai maksasairauksia, voivat kärsiä energianjuoman aiheuttamasta sydämentykytyksestä.
Erilaisia energiajuomia on markkinoilla paljon, eikä niiden myyntiä monessakaan maassa rajoiteta millään tavalla. Tutkimukset osoittavatkin, että 30–50 prosenttia nuorista ihmisistä juo säännöllisesti energiajuomia.
Sen lisäksi, että energiajuomat sisältävät piristysaineita, kuten kofeiinia, tauriinia ja guaranaa, monet valmistajat lisäävät niihin muita ainesosia, kuten sokeria ja yrttejä, joiden vaikutusta ei ole vielä tutkittu tarkasti. Jotkin energiajuomien aineosista saattavat häiritä lääkityksiä, kuten ADHD- tai masennuslääkityksiä. Lisäksi energiajuomien turvallisia nauttimisrajoja lapsille ja nuorille ei ole vielä selvitetty.
Vaikka kofeiini voi parantaa huomiokykyä, se myös kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa univaikeuksia lapsilla. Lisäksi energiajuomien kulutus eroaa esimerkiksi lämpimän kahvikupillisen juonnista siten, että energiajuomaa on helpompi kuluttaa suurempia määriä kerralla.
Liikunnan merkitys ADHD:n oireiden hallinnassa
Erikoisruokavaliot ja lisäaineiden välttäminen eivät ehkäise ADHD:tä. Kiinnittämällä huomiota yleiseen terveydentilaan, kuten liikuntaan, lepoon ja ravintoon, voidaan kuitenkin auttaa hallitsemaan ADHD:n oireita. ADHD-lapsen tulisi saada päivittäistä monipuolista liikuntaa vähintään 2 tuntia päivässä koulumatkat ja – liikunta mukaan lukien.
Liikunta tarjoaa monia mahdollisuuksia ADHD-lasten tukemisessa, mutta siitä ei ole kovin paljon tutkimuksellista näyttöä. Oletettavasti monipuolinen, hyvin strukturoitu liikuntatilanne palvelee ADHD-lapsen kehittymistä. Esimerkiksi sopii Veronica Sherborne - liikuntamenetelmä eli SDM.
SDM (Sherborne Developmental Movement) on kokonaisvaltainen keino tukea motoriikan ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Sherborne-harjoitusohjelma on alun perin kehitetty kehitysvammaisten lasten ja aikuisten tarpeisiin, mutta monipuolisuutensa ja muunneltavuutensa ansiosta sitä käytetään nykyisin laajasti kouluissa yleis- ja erityisopetuksessa, monenlaisissa päivähoitoryhmissä sekä erilaisissa vapaa-ajan kerhoissa. Harjoitusohjelmaa voidaan käyttää myös fysio- tai toimintaterapian osana.
SDM-ohjelmassa harjoitellaan motorisia perustaitoja, jotka ovat kaikkien monimutkaisempien taitojen perustana. Harjoittelu on fyysisesti monipuolista ja kuormittavaa, vaikka opetustuokioissa ei korostetakaan lihaskuntoa, nopeutta tai kestävyyttä. Varsinaisten motoristen taitoharjoitusten lisäksi SDM-harjoitusohjelmassa pyritään liikunnan keinoin tukemaan lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä harjoitellaan rauhoittumista ja rentoutumista.
(http://www.vammaisurheilu.fi/palvelut/koulutus/sherborne)
Adhd-lapset oppivat koulussa paremmin, jos heidän annetaan liikahdella
Kouluissa yritetään yleensä vähentää yliaktiivisuutta ja kehotetaan pysymään paikoillaan. Kieltoja satelee varsinkin tarkkaavaisuushäiriötä poteville lapsille, jotka ovat usein levottomia, puhuvat ja häiritsevät eivätkä keskity.
University of Central Florida -yliopiston tehdyn tutkimuksen mukaan ADHD-lapset tarvitsevat kuitenkin toisenlaisia ohjeita. Tutkimus osoitti, että ADHD-lasten kanssa on toimittu juuri päinvastaisella tavalla kuin pitäisi.
Tutkimuksessa 52 poikaa teki keskittymistä ja työmuistia vaativia tehtäviä. Iältään he olivat 8-12 -vuotiaita. Pojista 29:llä oli havaittu tarkkaavaisuushäiriö. Lapsille näytettiin satunnaisessa järjestyksessä numeroita ja kirjaimia, joita piti laittaa tiettyyn järjestykseen. Tarkkaavaisuus-häiriöisistä lapsista suurin osa selviytyi tehtävistä sitä paremmin mitä enemmän he liikahtelivat testin aikana.
(http://www.tiede.fi/artikkeli/)
Luonnossa liikkuminen
Useissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ADHD-lapset, jotka viettävät aikaa puistossa tai metsässä kävellen saavat luonnossa oleilusta yhtä paljon apua kuin ADHD-lääkityksestä. Samaa vaikutusta ei saada jalkapallolla, juoksemisella, seinäkiipeilyllä tai muilla motorisilla lajeilla, vaan se liittyy nimenomaisesti luontoon. Eivätkä nämä tulokset rajoitu vain ADHD-lapsiin, vaan kaikki lapset, jotka ulkoilevat säännöllisesti luonnossa, kokevat vähemmän psykologista stressiä.
Yksi erittäin mielenkiintoinen tutkimus luontoretken ADHD:n oireita lievittävästä vaikutuksesta uutisoitiin Helsingin Sanomissa vuoden 2008 lokakuussa. Uutisen mukaan luontoretki lievittää ADHD:n oireita yhtä paljon kuin lääkkeet. llinoisin yliopiston tutkijat osoittivat tutkimuksessaan, että yksinkertainen 20 minuutin kävelyretki puistossa auttaa ADHD-lapsia keskittymään yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet. Tutkimuksessa kunkin kävelyretken jälkeen ulkopuolinen asiantuntija suoritti lapsille neurologisen testin, jolla mitattiin lasten keskittymiskykyä. Tulokset osoittivat, että lasten keskittymiskyky lisääntyi huomattavasti puistokävelyn jälkeen, itse asiassa muutos oli samaa luokkaa kuin saadaan aikaiseksi lääkkeillä. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut verrokkiryhmillä, jotka retkeilivät nukkumalähiössä tai keskustassa. Tutkimuksen toteuttaneiden tutkijoiden mukaan tutkimus osoitti, että fyysisellä ympäristöllä on merkitystä. Tuloksia ei voi selittää pelkästään puiston rauhallisuudella, sillä nukkumalähiöt olivat päiväsaikaan yhtä rauhallisia. Sen sijaan mitä enemmän luontoa ympäristössä on, sitä suotuisammin se vaikuttaa ADHD-lasten toimintaan. Tutkimuksen julkaisi Journal of Attention Disorders.
(Helsingin Sanomat 17.10.2008.)
Seikkailu- ja elämyspedagogiikka
Elämys- ja seikkailupedagogiikka on toiminnallinen menetelmä, jonka periaatteita ovat kunnioittava kohtaaminen, yhteistoiminta, kokonaisvaltainen oppiminen huomioiden eri aistikanavat ja turvallisuus niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin sekä tietenkin liikkuminen.
Menetelmä vahvistaa tutkimusten mukaan itsetuntoa ja itsetuntemusta, lisää oppijan omaa vastuuta oppimisestaan ja toisista ihmisistä, edesauttaa positiivisia oppimiskokemuksia, sopii kaikille ja tukee niin tiedollista, taidollista kuin arvojen ja asenteiden oppimista. Näin ollen menetelmä sopii erittäin hyvin osaksi valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta.
Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta tukee tiedollista oppimista monin tavoin. Luontoliikuntaan voidaan integroida eri aineita. Kokonaisvaltaisuus opetuksessa, turvallinen oppimisilmapiiri, monipuoliset ja aidot oppimisympäristöt sekä eri aistikanavien hyödyntäminen mahdollistavat tiedollisen oppimisen kehittymistä. Lisäksi taktiilisten ja kinesteettisten oppijoiden huomioiminen on luonnossa liikkuen luonnollista: Voidaankin todeta, että itse luontoliikkuminen edesauttaa oppimista. Samoin vilkkaat lapset viihtyvät luontoliikunnan parissa ja oppivat ”vahingossa” asioita toisia häiritsemättä kunhan opettaja muodostaa esimerkiksi parit viisaasti oppijan tarpeet huomioiden. Konkretia oppimisessa on tiedollista oppimista helpottavaa, ja tutkivan oppimisen liittäminen seikkailu- ja elämyspedagogiikkaan on helppoa.
Kaikki edellä mainitut oppimista tukevat asiat mahdollistavat myös erilaisten oppijoiden oppimista vahvistaen käsitystä siitä, että menetelmä on erinomainen oppimisvaikeuksien helpottaja.
(http://www.seikkailukasvatus.fi/)
Liikunta tarjoaa monia mahdollisuuksia ADHD-lasten tukemisessa, mutta siitä ei ole kovin paljon tutkimuksellista näyttöä. Oletettavasti monipuolinen, hyvin strukturoitu liikuntatilanne palvelee ADHD-lapsen kehittymistä. Esimerkiksi sopii Veronica Sherborne - liikuntamenetelmä eli SDM.
SDM (Sherborne Developmental Movement) on kokonaisvaltainen keino tukea motoriikan ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Sherborne-harjoitusohjelma on alun perin kehitetty kehitysvammaisten lasten ja aikuisten tarpeisiin, mutta monipuolisuutensa ja muunneltavuutensa ansiosta sitä käytetään nykyisin laajasti kouluissa yleis- ja erityisopetuksessa, monenlaisissa päivähoitoryhmissä sekä erilaisissa vapaa-ajan kerhoissa. Harjoitusohjelmaa voidaan käyttää myös fysio- tai toimintaterapian osana.
SDM-ohjelmassa harjoitellaan motorisia perustaitoja, jotka ovat kaikkien monimutkaisempien taitojen perustana. Harjoittelu on fyysisesti monipuolista ja kuormittavaa, vaikka opetustuokioissa ei korostetakaan lihaskuntoa, nopeutta tai kestävyyttä. Varsinaisten motoristen taitoharjoitusten lisäksi SDM-harjoitusohjelmassa pyritään liikunnan keinoin tukemaan lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä harjoitellaan rauhoittumista ja rentoutumista.
(http://www.vammaisurheilu.fi/palvelut/koulutus/sherborne)
Adhd-lapset oppivat koulussa paremmin, jos heidän annetaan liikahdella
Kouluissa yritetään yleensä vähentää yliaktiivisuutta ja kehotetaan pysymään paikoillaan. Kieltoja satelee varsinkin tarkkaavaisuushäiriötä poteville lapsille, jotka ovat usein levottomia, puhuvat ja häiritsevät eivätkä keskity.
University of Central Florida -yliopiston tehdyn tutkimuksen mukaan ADHD-lapset tarvitsevat kuitenkin toisenlaisia ohjeita. Tutkimus osoitti, että ADHD-lasten kanssa on toimittu juuri päinvastaisella tavalla kuin pitäisi.
Tutkimuksessa 52 poikaa teki keskittymistä ja työmuistia vaativia tehtäviä. Iältään he olivat 8-12 -vuotiaita. Pojista 29:llä oli havaittu tarkkaavaisuushäiriö. Lapsille näytettiin satunnaisessa järjestyksessä numeroita ja kirjaimia, joita piti laittaa tiettyyn järjestykseen. Tarkkaavaisuus-häiriöisistä lapsista suurin osa selviytyi tehtävistä sitä paremmin mitä enemmän he liikahtelivat testin aikana.
(http://www.tiede.fi/artikkeli/)
Luonnossa liikkuminen
Useissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ADHD-lapset, jotka viettävät aikaa puistossa tai metsässä kävellen saavat luonnossa oleilusta yhtä paljon apua kuin ADHD-lääkityksestä. Samaa vaikutusta ei saada jalkapallolla, juoksemisella, seinäkiipeilyllä tai muilla motorisilla lajeilla, vaan se liittyy nimenomaisesti luontoon. Eivätkä nämä tulokset rajoitu vain ADHD-lapsiin, vaan kaikki lapset, jotka ulkoilevat säännöllisesti luonnossa, kokevat vähemmän psykologista stressiä.
Yksi erittäin mielenkiintoinen tutkimus luontoretken ADHD:n oireita lievittävästä vaikutuksesta uutisoitiin Helsingin Sanomissa vuoden 2008 lokakuussa. Uutisen mukaan luontoretki lievittää ADHD:n oireita yhtä paljon kuin lääkkeet. llinoisin yliopiston tutkijat osoittivat tutkimuksessaan, että yksinkertainen 20 minuutin kävelyretki puistossa auttaa ADHD-lapsia keskittymään yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet. Tutkimuksessa kunkin kävelyretken jälkeen ulkopuolinen asiantuntija suoritti lapsille neurologisen testin, jolla mitattiin lasten keskittymiskykyä. Tulokset osoittivat, että lasten keskittymiskyky lisääntyi huomattavasti puistokävelyn jälkeen, itse asiassa muutos oli samaa luokkaa kuin saadaan aikaiseksi lääkkeillä. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut verrokkiryhmillä, jotka retkeilivät nukkumalähiössä tai keskustassa. Tutkimuksen toteuttaneiden tutkijoiden mukaan tutkimus osoitti, että fyysisellä ympäristöllä on merkitystä. Tuloksia ei voi selittää pelkästään puiston rauhallisuudella, sillä nukkumalähiöt olivat päiväsaikaan yhtä rauhallisia. Sen sijaan mitä enemmän luontoa ympäristössä on, sitä suotuisammin se vaikuttaa ADHD-lasten toimintaan. Tutkimuksen julkaisi Journal of Attention Disorders.
(Helsingin Sanomat 17.10.2008.)
Seikkailu- ja elämyspedagogiikka
Elämys- ja seikkailupedagogiikka on toiminnallinen menetelmä, jonka periaatteita ovat kunnioittava kohtaaminen, yhteistoiminta, kokonaisvaltainen oppiminen huomioiden eri aistikanavat ja turvallisuus niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin sekä tietenkin liikkuminen.
Menetelmä vahvistaa tutkimusten mukaan itsetuntoa ja itsetuntemusta, lisää oppijan omaa vastuuta oppimisestaan ja toisista ihmisistä, edesauttaa positiivisia oppimiskokemuksia, sopii kaikille ja tukee niin tiedollista, taidollista kuin arvojen ja asenteiden oppimista. Näin ollen menetelmä sopii erittäin hyvin osaksi valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta.
Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta tukee tiedollista oppimista monin tavoin. Luontoliikuntaan voidaan integroida eri aineita. Kokonaisvaltaisuus opetuksessa, turvallinen oppimisilmapiiri, monipuoliset ja aidot oppimisympäristöt sekä eri aistikanavien hyödyntäminen mahdollistavat tiedollisen oppimisen kehittymistä. Lisäksi taktiilisten ja kinesteettisten oppijoiden huomioiminen on luonnossa liikkuen luonnollista: Voidaankin todeta, että itse luontoliikkuminen edesauttaa oppimista. Samoin vilkkaat lapset viihtyvät luontoliikunnan parissa ja oppivat ”vahingossa” asioita toisia häiritsemättä kunhan opettaja muodostaa esimerkiksi parit viisaasti oppijan tarpeet huomioiden. Konkretia oppimisessa on tiedollista oppimista helpottavaa, ja tutkivan oppimisen liittäminen seikkailu- ja elämyspedagogiikkaan on helppoa.
Kaikki edellä mainitut oppimista tukevat asiat mahdollistavat myös erilaisten oppijoiden oppimista vahvistaen käsitystä siitä, että menetelmä on erinomainen oppimisvaikeuksien helpottaja.
(http://www.seikkailukasvatus.fi/)
tiistai 18. elokuuta 2015
Adhd -piirteisen nuoren kohtaaminen
Adhd –piirteisen nuoren kohtaamisella on suuri merkitys. Monet näistä nuorista ovat ärsykeherkkiä, joten suuret luokkahuoneet ja työsalit ovat monelle levottomuutta aiheuttavia paikkoja. Aika moni tämän kaltaisista nuorista on myös valoherkkiä, valaistus saattaa ärsyttää samoin kuin kova meteli. Opettajan rooli on hyvin merkittävä, jotta saadaan pidettyä impulsiivinen nuori opinnoissa kiinni.
Opintojen järjestäminen ja ohjaus ovat suuressa roolissa Adhd –piirteiselle. Piirteet voidaan kääntää vahvuuksiksi ja voimavaroiksi. Tärkeää on antaa välitöntä positiivista palautetta, joka vahvistaa nuoren itsetuntoa ja hän alkaa uskoa omiin kykyihinsä. Haasteita kohtaamisissa asettavat puutteelliset kognitiiviset taidot, vaikeudet sosiaalisissa suhteissa, emotionaaliset vaikeudet ja puutteelliset elämänhallintataidot.
Koulumaailmassa voidaan nuorta ohjata erilaisten tukitoimien ja kuntoutuksen piiriin. Itse opiskelussa opiskelun haasteita ovat puutteelliset arjenhallinta ja opiskelujen loppuunsaattaminen. Nuori voi seilata monien koulutuksien välillä eikä mistään tule loppututkintoa. Yksinkertainen kalenterinkäytön opettelu helpottaa aikatauluissa pysymisessä.
Vähäiset yöunet johtavat usein myöhästelyyn koulusta. Mikäli nuori asuu syntymäkodissaan tai jonkun kanssa, on kotiväkeä syytä käyttää ”herätyskellona” ja apuna aikataulujen laadinnassa.
Yksilöllisinä opiskeluratkaisuna voidaan pitää lyhyempiä työpäiviä ja pidennettyä opiskeluaikaa. Joillekin Adhd –piirteisille on helpompi omaksua tieto työpaikoilla, joten heille voidaan järjetää enemmän opetusta ja ohjausta työpaikoilla. Tieto- ja viestintätekniikkaa kannattaa käyttää opetuksen apuna. Työohjeet ja muukin ohjeistus kannattaa antaa selkokielellä.
Opettajan tulee luoda luokkaan kannustava ja myönteinen ilmapiiri, jotka motivoivat opiskelijoita. Toiminnalliset työskentelyolosuhteet tulee luoda niin, että Adhd –piirteinen nuori pääsee liikkumaan. Tässä kannattaa kuitenkin luoda selkeät toimintatavat, jotta opetustilanteet ovat rauhallisia ja kiireettömiä eivätkä muistuta toritapahtumaa, jossa tullaan ja mennään miten halutaan. Opetus kannattaa suunnitella niin, että opiskelija pystyy käyttämään monikanavaisia aisteja hyväksi. Useimmat Adhd –piirteisistä oppivat näköaisten avulla, kuvat ja kaaviot auttavat hahmottamaan asioita. Monille myös käsillä tunnustelu tuo selkeyttä toimintoihin. Adhd –piirteisen nuoren kohtaamisessa täytyy olla mukana myös välittäminen ja empatia. Opettajan pitäisi muistaa, että hän ei ole vain suorittaja vaan hän on aidosti läsnä.
Lähteet
Bona Fide, Reetta Korhonen, haastattelu 5.6.2015
Virpi Dufva ja Marjami Koivunen. (toim) 2012. diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Juva: PS-kustannus.
Opintojen järjestäminen ja ohjaus ovat suuressa roolissa Adhd –piirteiselle. Piirteet voidaan kääntää vahvuuksiksi ja voimavaroiksi. Tärkeää on antaa välitöntä positiivista palautetta, joka vahvistaa nuoren itsetuntoa ja hän alkaa uskoa omiin kykyihinsä. Haasteita kohtaamisissa asettavat puutteelliset kognitiiviset taidot, vaikeudet sosiaalisissa suhteissa, emotionaaliset vaikeudet ja puutteelliset elämänhallintataidot.
Koulumaailmassa voidaan nuorta ohjata erilaisten tukitoimien ja kuntoutuksen piiriin. Itse opiskelussa opiskelun haasteita ovat puutteelliset arjenhallinta ja opiskelujen loppuunsaattaminen. Nuori voi seilata monien koulutuksien välillä eikä mistään tule loppututkintoa. Yksinkertainen kalenterinkäytön opettelu helpottaa aikatauluissa pysymisessä.
Vähäiset yöunet johtavat usein myöhästelyyn koulusta. Mikäli nuori asuu syntymäkodissaan tai jonkun kanssa, on kotiväkeä syytä käyttää ”herätyskellona” ja apuna aikataulujen laadinnassa.
Yksilöllisinä opiskeluratkaisuna voidaan pitää lyhyempiä työpäiviä ja pidennettyä opiskeluaikaa. Joillekin Adhd –piirteisille on helpompi omaksua tieto työpaikoilla, joten heille voidaan järjetää enemmän opetusta ja ohjausta työpaikoilla. Tieto- ja viestintätekniikkaa kannattaa käyttää opetuksen apuna. Työohjeet ja muukin ohjeistus kannattaa antaa selkokielellä.
Opettajan tulee luoda luokkaan kannustava ja myönteinen ilmapiiri, jotka motivoivat opiskelijoita. Toiminnalliset työskentelyolosuhteet tulee luoda niin, että Adhd –piirteinen nuori pääsee liikkumaan. Tässä kannattaa kuitenkin luoda selkeät toimintatavat, jotta opetustilanteet ovat rauhallisia ja kiireettömiä eivätkä muistuta toritapahtumaa, jossa tullaan ja mennään miten halutaan. Opetus kannattaa suunnitella niin, että opiskelija pystyy käyttämään monikanavaisia aisteja hyväksi. Useimmat Adhd –piirteisistä oppivat näköaisten avulla, kuvat ja kaaviot auttavat hahmottamaan asioita. Monille myös käsillä tunnustelu tuo selkeyttä toimintoihin. Adhd –piirteisen nuoren kohtaamisessa täytyy olla mukana myös välittäminen ja empatia. Opettajan pitäisi muistaa, että hän ei ole vain suorittaja vaan hän on aidosti läsnä.
Lähteet
Bona Fide, Reetta Korhonen, haastattelu 5.6.2015
Virpi Dufva ja Marjami Koivunen. (toim) 2012. diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Juva: PS-kustannus.
maanantai 17. elokuuta 2015
ADHD- lääkityksen hyödyt ja haitat
Psykostimulantit , metyylifenidaatti ja dekstroamfetamiini, ovat tarkkaavuushäiriön ensisijaisia lääkkeitä. Nämä lääkkeet rauhoittavat motorista levottomuutta, parantavat keskittymiskykyä sekä matemaattisia ja kielellisiä kykyjä. ADHD:n hoidossa voidaan käyttää myös atomoksetiinia. Lääkehoito saattaa parantaa myös ei-lääkkeellisten hoito- ja kuntoutusmuotojen toimivuutta. Aikuisilla lääkehoito on tärkeä osa ADHD:n hoitoa. (terveyskirjasto.fi)
ADHD:n lääkitys ei kuitenkaan toteudu aina ilman haittavaikutuksia. Lääkityksen aloitukseen liittyy psykostimulanttien kohdalla ruokahaluttomuutta, painonnousua, ärtyneisyyttä, unettomuutta ja vatsavaivoja. Lääkkeillä voi olla myös vakavia haittavaikutuksia kuten verenpaineen nousu, sydämen tiheälyöntisyys, painajaiset, ihottuma ja maksamyrkytys. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan psykostimulantit eivät aiheuta vakavia sydänoireita nuorille eivätkä keski-ikäisille potilaille. Sydänoireet ovat silti mahdollisia, jos potilaalla on valmiiksi sydänsairaus. Psykostimulantit voivat myös hidastaa pituuskasvua, mutta lääkkeen määräaikainen käyttö ei vaikuta siihen, miten pitkäksi lapsi aikuisena kasvaa.(terveyskirjasto.fi, tohtori.fi)
Atomoksetiinin, joka ei ole psykostimulantti, haittavaikutuksia ovat usein ohimenevinä. Näitä haittavaikutuksia ovat väsymys, uneliaisuus, unettomuus, pulssin kohoaminen, hikoilu, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, hypomania, seksuaaliset toimintahäiriöt ja virtsavaivat. (terveyskirjasto.fi, tohtori.fi)
Ruotsalaistutkimuksessa selvitettiin yli 17 000:n ADHD-diagnoosin saaneen potilaan osallisuutta vakaviin liikenneonnettomuuksiin vuosina 2006–2009. Riski joutua onnettomuuteen on heillä lähes 1,5-kertainen verrattuna henkilöihin, joilla ei ole ADHD:ta. Onnettomuusriskiä verrattiin myös kausittain sen perusteella, oliko potilaalla käytössään ADHD-lääkitys vai ei. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että 41–49 prosenttia miesten onnettomuuksista olisi voitu välttää, jos he olisivat käyttäneet ADHD-lääkitystä koko seuranta-ajan. (lääkärilehti.fi)
Suomessa suhtaudutaan psykostimulanttien käyttöön hyvin varovaisesti. Niiden käytön on ajateltu aiheuttavan lääkeriippuvuutta. Pohjoismaista käytämme Suomessa ADHD- lääkkeitä vähiten.
Psykostimulantteja on mahdollista käyttää myös väärin mm. päihtymistarkoitukseen. Päihteet voivat aiheuttaa potilaille ADHD:n kaltaisia oireita tai voimistaa uudelleen jo aiemmin vähentynyttä ADHD:n oireistoa. Asianmukainen lääkehoito saattaa toisaalta vähentää ADHD-potilaan päihderiippuvuuden riskiä. (valvira.fi)
LÄHTEET:
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=14390/type=1
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00096
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00096
http://www.tohtori.fi/?page=5817524&id=9045729
http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/laakehoito/adhd_ja_laakkeiden_maaraaminen_2
ADHD ja ravinto
Etsiessäni tietoa adhd:n ja ravinnon yhteyksistä esille tuli hyvin erilaista ja ristiriitaistakin tietoa. Ravintolisät koettiin välttämättömäksi, joissakin lähteissä taas varoiteltiin niiden liiasta saannista.
Hyvinvoivissa maissa adhd-oireet tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja levottomuus ovat yleistyneet (5,3% ikäluokasta). Adhd:n taustalla on sekä perintö- että ympäristötekijöitä. Jälkimmäisestä johtuen voi olla mahdollista, että ravinnon ”köyhtyneellä” koostumuksella ja lisäaineilla voi olla merkitystä adhd-henkilön ravitsemuksessa ja hyvinvoinnissa. (adhd-liitto.)
On ravintoaineita, joita elimistömme tarvitsee ravinnosta toimiakseen hyvin, esimerkiksi omega-3 ja omega-6-rasvahapot. Omega-3-rasvahapoista alfalinoleenihappo ja omega-6-rasvahapoista linolihappo ovat elimistölle välttämättömiä. Elimistö ei pysty tuottamaan niitä, vaan ne on saatava ravinnosta. Kyseiset rasvahapot ovat tärkeitä keskushermoston solukalvojen rakenteiden osia. Myös sinkillä, raudalla ja magnesiumilla on omat tärkeät tehtävänsä keskushermoston toiminnassa. (adhd-liitto.)
Omega-3-rasvahappoja on runsaasti rasvaisissa kaloissa, kasviöljyissä, vihreissä vihanneksissa, pähkinöissä ja siemenissä eli ravinnossa, joka joidenkin lasten ruokavaliossa saattaa jäädä niukaksi. Omega-6-rasvahappojen saanti on yleensä riittävää. Osalla adhd-lapsista on mitattu matalampia veren rasvahappopitoisuuksia, veren sinkki-, varastorauta- tai magnesiumpitoisuuksia kuin terveillä ikätovereilla. (adhd-liitto.) Tästä syystä ainakin näiden ravintoaineiden saantiin olisi hyvä kiinnittää huomiota.
Adhd:n hoitoon käytettävät lääkkeet vaikuttavat monilla ruokahalua vähentävästi. Tämä saattaa johtaa poikkeaviin ruokailutottumuksiin. Adhd-oireisten tyttöjen riski syömishäiriöihin saattaa olla ikätovereita suurempi. Tutkimusten mukaan adhd-lapset näyttävät olevan myös ikätovereita painavampia. (adhd-liitto.)
Monipuolinen ruokavalio, jossa on runsaasti kasviksia, kokojyväviljaa, lihaa tai kalaa ja maitotuotteita, yleensä riittää. Sokerin vähentämistä ja runsaasti lisäaineita ja elintarvikevärejä sisältävien syötävien, kuten makeisten ja virvoitusjuomien välttämistä voi suositella kaikille. Myös runsaan valkoisen viljan ja rasvaisten ruokien välttäminen kannattaa. Suomalainen rypsiöljy on erinomainen välttämättömien rasvahappojen lähde, samoin rasvaiset kalat. (adhd-liitto.)
ADHD-lapset hyötyvät ennustettavasta päiväjärjestyksestä, jossa ruokailutkin toteutuvat säännöllisesti. Tämä auttaa ehkäisemään ylimääräisten herkkujen syömistä ja parantaa painonhallintaa (sekä yli- että alipainon osalta) ja on erityisen tärkeää niillä lapsilla, jolle lääkehoito aiheuttaa ruokahaluttomuutta. (ADHD tutuksi.)
Yhteenvetona voisi todeta, että adhd:ta sairastava lapsi, nuori tai aikuinen hyötyy säännöllisestä, ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta. Jos ruokavalioon ei sisälly rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa, omega-3 ja -6 sisältävä lisäravinne voisi olla paikallaan.
Lähteet:
adhd-liitto http://www.adhd-liitto.fi/node/810. Luettu 25.7.15.
ADHD tutuksi http://adhdtutuksi.fi/onko-ruokavalion-muuttamisesta-apua-adhd-oireisiin/ Luettu 25.7.15.
Hyvinvoivissa maissa adhd-oireet tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja levottomuus ovat yleistyneet (5,3% ikäluokasta). Adhd:n taustalla on sekä perintö- että ympäristötekijöitä. Jälkimmäisestä johtuen voi olla mahdollista, että ravinnon ”köyhtyneellä” koostumuksella ja lisäaineilla voi olla merkitystä adhd-henkilön ravitsemuksessa ja hyvinvoinnissa. (adhd-liitto.)
On ravintoaineita, joita elimistömme tarvitsee ravinnosta toimiakseen hyvin, esimerkiksi omega-3 ja omega-6-rasvahapot. Omega-3-rasvahapoista alfalinoleenihappo ja omega-6-rasvahapoista linolihappo ovat elimistölle välttämättömiä. Elimistö ei pysty tuottamaan niitä, vaan ne on saatava ravinnosta. Kyseiset rasvahapot ovat tärkeitä keskushermoston solukalvojen rakenteiden osia. Myös sinkillä, raudalla ja magnesiumilla on omat tärkeät tehtävänsä keskushermoston toiminnassa. (adhd-liitto.)
Omega-3-rasvahappoja on runsaasti rasvaisissa kaloissa, kasviöljyissä, vihreissä vihanneksissa, pähkinöissä ja siemenissä eli ravinnossa, joka joidenkin lasten ruokavaliossa saattaa jäädä niukaksi. Omega-6-rasvahappojen saanti on yleensä riittävää. Osalla adhd-lapsista on mitattu matalampia veren rasvahappopitoisuuksia, veren sinkki-, varastorauta- tai magnesiumpitoisuuksia kuin terveillä ikätovereilla. (adhd-liitto.) Tästä syystä ainakin näiden ravintoaineiden saantiin olisi hyvä kiinnittää huomiota.
Adhd:n hoitoon käytettävät lääkkeet vaikuttavat monilla ruokahalua vähentävästi. Tämä saattaa johtaa poikkeaviin ruokailutottumuksiin. Adhd-oireisten tyttöjen riski syömishäiriöihin saattaa olla ikätovereita suurempi. Tutkimusten mukaan adhd-lapset näyttävät olevan myös ikätovereita painavampia. (adhd-liitto.)
Monipuolinen ruokavalio, jossa on runsaasti kasviksia, kokojyväviljaa, lihaa tai kalaa ja maitotuotteita, yleensä riittää. Sokerin vähentämistä ja runsaasti lisäaineita ja elintarvikevärejä sisältävien syötävien, kuten makeisten ja virvoitusjuomien välttämistä voi suositella kaikille. Myös runsaan valkoisen viljan ja rasvaisten ruokien välttäminen kannattaa. Suomalainen rypsiöljy on erinomainen välttämättömien rasvahappojen lähde, samoin rasvaiset kalat. (adhd-liitto.)
ADHD-lapset hyötyvät ennustettavasta päiväjärjestyksestä, jossa ruokailutkin toteutuvat säännöllisesti. Tämä auttaa ehkäisemään ylimääräisten herkkujen syömistä ja parantaa painonhallintaa (sekä yli- että alipainon osalta) ja on erityisen tärkeää niillä lapsilla, jolle lääkehoito aiheuttaa ruokahaluttomuutta. (ADHD tutuksi.)
Yhteenvetona voisi todeta, että adhd:ta sairastava lapsi, nuori tai aikuinen hyötyy säännöllisestä, ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta. Jos ruokavalioon ei sisälly rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa, omega-3 ja -6 sisältävä lisäravinne voisi olla paikallaan.
Lähteet:
adhd-liitto http://www.adhd-liitto.fi/node/810. Luettu 25.7.15.
ADHD tutuksi http://adhdtutuksi.fi/onko-ruokavalion-muuttamisesta-apua-adhd-oireisiin/ Luettu 25.7.15.
maanantai 10. elokuuta 2015
AD/HD nuorilla ja aikuisilla yleistä tietoa
AD/HD (attention-deficit/hyperactivity disorder) on aivotoiminnan kehityksellinen häiriö. Oireet alkavat lapsuudessa ja voivat jatkua aikuisikään saakka. Iän myötä oireet voivat lieventyä tai muuttaa luonnettaan. Oireyhtymän diagnosointi ei aina ole helppoa, sillä osa oireista on tavanomaisia kenelle tahansa meistä. Diagnoosi voidaan varmistaa vasta kun oireet ovat kestäneet pitkään, täyttävät määrätyt kriteerit ja aiheuttavat selkeitä haittavaikutuksia. AD/HD oireyhtymään kuuluvia oireita ovat ylivilkkaus, impulsiivisuus ja tarkkaavaisuuden häiriöt. Usein oireyhtymää sairastavalla henkilöllä esiintyy rinnakkain myös muita neurologisia tai psykiatrisia ongelmia. AD/HD johtuu pääasiallisesti perinnöllisistä tekijöistä (70 – 80 %). Muita syitä voivat olla mm. synnytysvauriot, kromosomipoikkeavuudet tai keskushermoston sairaudet. (25)
Lapsella ensimmäiset huomiota herättävät oireet ilmenevät levottomuutena ja impulsiivisuutena. Lapsi saattaa juosta ilman selkeää päämäärää ja hänen on vaikea vastaanottaa käskyjä. AD/HD lapsi saa herkästi kiukunpuuskia. Keskittyminen on vaikeaa ja hänellä saattaa puuttua pelon tunne, jolloin hän on altis tapaturmille. Liitännäisoireena saattaa esiintyä mm. kömpelyyttä. Lapsen on vaikea suorittaa tasapainoa vaativia tehtäviä esim. luisteleminen tai pyörällä ajo. Yleensä puheen kehitys viivästyy ja hahmottaminen on vaikeaa (oikea-vasen, ylhäällä vai alhaalla). (26 – 27)
Kouluiässä toiminnanhäiriöt korostuvat, sillä nykyinen koulujärjestelmä ei kaikilta osin sovellu AD/HD lapselle. Hän saattaa kokea epäonnistumisia ja sitä kautta kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja välttääkseen nöyryytystä. Koulun käyntiä haittaa vaikeus istua hiljaa ja noudattaa opettajan ohjeita. Hankaluudet korostuvat, jos ryhmäkoko on iso. (29)
AD/HD:n oireet yleensä lievenevät iän myötä, mutta toisaalta saattavat aikuisiällä muuttua ylivilkkaasta käytöksestä sisäisiksi näkymättömiksi ongelmiksi. AD/HD aikuinen saattaa tuntea itsensä levottomaksi ja tyytymättömäksi. Taustalla on usein oppimisvaikeuksien vuoksi heikko koulumenestys, joka saattaa hankaloittaa ammattiin opiskelua sekä työn saantia. Työpaikalla tarvitaan lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja sekä mm. kuuntelutaitoa, hyvää muistia ja keskittymiskykyä. AD/HD henkilöä pitkästyttävät yksitoikkoiset työtehtävät ja hänen on vaikea sietää arkipäivän stressiä. Toiminta on impulsiivista eikä hän välttämättä opi epäonnistumisistaan. Työn organisointi on vaikeaa ja henkilö yrittää selvitä monesta tehtävästä yhtä aikaa. AD/HD henkilö on mieluummin johtaja kuin alainen. Monet toimivatkin yksityisyrittäjänä, jolloin saavat toimia omien ideoiden ja suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta AD/HD henkilöllä saattaa olla taiteellisia taipumuksia ja monet työskentelevät mm. toimittajana tai taiteilijana. Monella on valtava kyky kehittää ideoita ja puhua paljon ja hyvin ja he viihtyvät mm. opetus- tai konsultaatiotehtävissä. (32-34)
AD/HD oireyhtymään liittyy usein sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. AD/HD-henkilö ei tarkoituksella halua pilata suhteitaan muihin ihmisiin ja toimii usein tahattomasti. Hän saattaa käyttäytyä häiritsevästi, olla tunkeileva ja määräilevä sekä puhua ylettömästi ja kovaäänisesti. Hän saattaa myös suuttua herkästi ja olla herkkä, malttamaton sekä itsepäinen ja impulsiivinen. Tunne-elämän säätely on heikkoa. AD/HD henkilö on kuuntelijana heikko ja keskeyttää muiden puheen tai vaihtaa äkkiä keskustelun aihetta. Hänen on vaikea tulkita sosiaalisia vihjeitä. Monet AD/HD henkilön ongelmat voivat kääntyä myös vahvuudeksi ja hän osaa naamioida negatiiviset piirteensä. AD/HD henkilö saattaa olla luova ja energinen ja haasteita rakastava. Hän etsii virikkeitä ja on lujatahtoinen. Noin puolet henkilöistä, joilla on lapsuudessa todettu AD/HD, pystyy elämään pääsääntöisesti normaalia aikuiselämää ilman psyykkisiä tai psykososiaalisia ongelmia. (36-41)
AD/HD aikuiset voidaan jaotella oireiden perusteella neljään ryhmään:
AD/HD oireyhtymään kuuluvat ydinoireet (tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus ja impulsiivisuus) sekä liitännäisoireet (mm. motoriikan häiriöt, hahmotushäiriöt, muistiongelmat, kielen häiriöt, oppimisvaikeudet, psyykkiset häiriöt ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat). Lähes kaikilla AD/HD henkilöillä on toiminnan ohjauksen häiriöitä, mikä hankaloittaa kykyä käyttää hyväksi aikaisemmin opittua tietoa ja yleisesti kaikkia oppimiseen tarvittavia taitoja. AD/HD henkilöllö Kyky suunnitella ja suorittaa tehtävät loppuun on heikentynyt ja ongelmanratkaisu vaikeaa. (46)
AD/HD diagnosointi ja hoidon suunnittelu edellyttää monen eri ammattialan yhteistyötä esim. neurologi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, erityisopettaja tai oppilashuolto. Ydinongelmien lisäksi on huomioitava liitännäisoireet. Hoidon tavoitteena on ottaa kantaa ydinoireisiin, neurologisiin toiminnanhäiriöihin, oppimisvaikeuksiin, psyykkisiin häiriöihin sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin. Toimenpiteet voivat olla lääketieteellisiä, pedagogisia, psykologisia tai psykososiaalisia. Kuntoutustoimilla pyritään parantamaan AD/HD:sta johtuvia häiriöitä tai opettamaan korvaavia strategioita, mikäli hoitotoimenpiteistä ei ole hyötyä. Kolmas keino on muokata fyysistä ja sosiaalista elinympäristöä. (77) Paras hoitotulos saavutetaan, kun henkilön ongelmat ja vahvuudet selvitetään perusteellisesti:
Michelsson, K., Miettinen, K., Saresma, U. & Virtanen, P. 2006. AD/HD nuorilla ja aikuisilla. Jyväskylä: PS-kustannus
Lapsella ensimmäiset huomiota herättävät oireet ilmenevät levottomuutena ja impulsiivisuutena. Lapsi saattaa juosta ilman selkeää päämäärää ja hänen on vaikea vastaanottaa käskyjä. AD/HD lapsi saa herkästi kiukunpuuskia. Keskittyminen on vaikeaa ja hänellä saattaa puuttua pelon tunne, jolloin hän on altis tapaturmille. Liitännäisoireena saattaa esiintyä mm. kömpelyyttä. Lapsen on vaikea suorittaa tasapainoa vaativia tehtäviä esim. luisteleminen tai pyörällä ajo. Yleensä puheen kehitys viivästyy ja hahmottaminen on vaikeaa (oikea-vasen, ylhäällä vai alhaalla). (26 – 27)
Kouluiässä toiminnanhäiriöt korostuvat, sillä nykyinen koulujärjestelmä ei kaikilta osin sovellu AD/HD lapselle. Hän saattaa kokea epäonnistumisia ja sitä kautta kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja välttääkseen nöyryytystä. Koulun käyntiä haittaa vaikeus istua hiljaa ja noudattaa opettajan ohjeita. Hankaluudet korostuvat, jos ryhmäkoko on iso. (29)
AD/HD:n oireet yleensä lievenevät iän myötä, mutta toisaalta saattavat aikuisiällä muuttua ylivilkkaasta käytöksestä sisäisiksi näkymättömiksi ongelmiksi. AD/HD aikuinen saattaa tuntea itsensä levottomaksi ja tyytymättömäksi. Taustalla on usein oppimisvaikeuksien vuoksi heikko koulumenestys, joka saattaa hankaloittaa ammattiin opiskelua sekä työn saantia. Työpaikalla tarvitaan lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja sekä mm. kuuntelutaitoa, hyvää muistia ja keskittymiskykyä. AD/HD henkilöä pitkästyttävät yksitoikkoiset työtehtävät ja hänen on vaikea sietää arkipäivän stressiä. Toiminta on impulsiivista eikä hän välttämättä opi epäonnistumisistaan. Työn organisointi on vaikeaa ja henkilö yrittää selvitä monesta tehtävästä yhtä aikaa. AD/HD henkilö on mieluummin johtaja kuin alainen. Monet toimivatkin yksityisyrittäjänä, jolloin saavat toimia omien ideoiden ja suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta AD/HD henkilöllä saattaa olla taiteellisia taipumuksia ja monet työskentelevät mm. toimittajana tai taiteilijana. Monella on valtava kyky kehittää ideoita ja puhua paljon ja hyvin ja he viihtyvät mm. opetus- tai konsultaatiotehtävissä. (32-34)
AD/HD oireyhtymään liittyy usein sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. AD/HD-henkilö ei tarkoituksella halua pilata suhteitaan muihin ihmisiin ja toimii usein tahattomasti. Hän saattaa käyttäytyä häiritsevästi, olla tunkeileva ja määräilevä sekä puhua ylettömästi ja kovaäänisesti. Hän saattaa myös suuttua herkästi ja olla herkkä, malttamaton sekä itsepäinen ja impulsiivinen. Tunne-elämän säätely on heikkoa. AD/HD henkilö on kuuntelijana heikko ja keskeyttää muiden puheen tai vaihtaa äkkiä keskustelun aihetta. Hänen on vaikea tulkita sosiaalisia vihjeitä. Monet AD/HD henkilön ongelmat voivat kääntyä myös vahvuudeksi ja hän osaa naamioida negatiiviset piirteensä. AD/HD henkilö saattaa olla luova ja energinen ja haasteita rakastava. Hän etsii virikkeitä ja on lujatahtoinen. Noin puolet henkilöistä, joilla on lapsuudessa todettu AD/HD, pystyy elämään pääsääntöisesti normaalia aikuiselämää ilman psyykkisiä tai psykososiaalisia ongelmia. (36-41)
AD/HD aikuiset voidaan jaotella oireiden perusteella neljään ryhmään:
- Oireettomat aikuiset. Lapsuudessa diagnoosin saaneista 10 – 20 prosenttia on aikuisena täysin oireettomia. Yleensä näissä tapauksissa diagnoosi on saatu aikaisessa vaiheessa ja tukitoimet ja kuntoutus aloitettu varhain. Oireyhtymä on saattanut olla myös lievä.
- Lievästi oireilevat aikuiset. Noin 30 prosentilla diagnosoiduista oireet ovat lieviä ja henkilöt pystyvät elämään suhteellisen normaalia elämää. He ovat pystyneet kompensoimaan vaikeuksiaan ja tukeutuneet vahvuuksiinsa.
- Kroonisesti oireilevat. Noin 50 – 60 prosentilla aikuisista on vielä huomattavia keskittymis- ja impulsiivisuusongelmia, jotka johtavat ongelmiin työpaikalla ja sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä mielenterveyden häiriöihin. Muiden antama negatiivinen palaute heikkouksista ja puutteista heikentää entisestään itsetuntoa
- Vaikea-asteinen AD/HD. Noin 10 prosentilla on vaikeita psyykkisiä ongelmia kuten vaikea masennus tai itsetuhoiset ajatukset. Noin 10 prosentilla esiintyy päihdeongelmia. Yleensä näillä henkilöillä on vaikeuksia pärjätä töissä ja päätyvät lopulta eläkkeensaajiksi.
AD/HD oireyhtymään kuuluvat ydinoireet (tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus ja impulsiivisuus) sekä liitännäisoireet (mm. motoriikan häiriöt, hahmotushäiriöt, muistiongelmat, kielen häiriöt, oppimisvaikeudet, psyykkiset häiriöt ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat). Lähes kaikilla AD/HD henkilöillä on toiminnan ohjauksen häiriöitä, mikä hankaloittaa kykyä käyttää hyväksi aikaisemmin opittua tietoa ja yleisesti kaikkia oppimiseen tarvittavia taitoja. AD/HD henkilöllö Kyky suunnitella ja suorittaa tehtävät loppuun on heikentynyt ja ongelmanratkaisu vaikeaa. (46)
AD/HD diagnosointi ja hoidon suunnittelu edellyttää monen eri ammattialan yhteistyötä esim. neurologi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, erityisopettaja tai oppilashuolto. Ydinongelmien lisäksi on huomioitava liitännäisoireet. Hoidon tavoitteena on ottaa kantaa ydinoireisiin, neurologisiin toiminnanhäiriöihin, oppimisvaikeuksiin, psyykkisiin häiriöihin sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin. Toimenpiteet voivat olla lääketieteellisiä, pedagogisia, psykologisia tai psykososiaalisia. Kuntoutustoimilla pyritään parantamaan AD/HD:sta johtuvia häiriöitä tai opettamaan korvaavia strategioita, mikäli hoitotoimenpiteistä ei ole hyötyä. Kolmas keino on muokata fyysistä ja sosiaalista elinympäristöä. (77) Paras hoitotulos saavutetaan, kun henkilön ongelmat ja vahvuudet selvitetään perusteellisesti:
- Lääketieteellinen selvitys (oireet, ongelmat jne.)
- Pedagoginen selvitys (erityisvaikeuksien kartoittaminen)
- Kognitiivinen selvitys (mm. älykkyysosamäärä)
- Tunnekuvan selvitys (masennus, uhmakkuus, aggressiivisuus jne.)
- Sosiaalinen selvitys (perhedynamiikka, lapsen asema ryhmässä jne.)
Michelsson, K., Miettinen, K., Saresma, U. & Virtanen, P. 2006. AD/HD nuorilla ja aikuisilla. Jyväskylä: PS-kustannus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)