Nuori ja ADHD

Jos tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi ei ole saanut ADHD-diagnoosia alakoulun aikana, yläkouluun siirryttäessä oireet pahenevat siinä määrin, että diagnoosin saaminen on todennäköisempää. Yläkoulussa nuori joutuu ottamaan enemmän vastuuta itsestään: luokanopettajan tuki häviää ja oppitunnitkin pidetään eri paikoissa aikaisemman kotiluokan sijaan. Arjen sujumattomuus tulee tällöin esiin selkeämmin. Yläkouluun siirryttäessä myös opittavien asioiden vaativuus ja oppiaineiden määrä lisääntyy, joten tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivällä on täysi työ pitää langat käsissään ja usein se ei onnistukaan. ADHD-nuori alisuoriutuu koulussa helposti. (Raevuori 2012, 211.)

ADHD-nuori on herkkä tapaturmille harrastuksissaan ja vapaa-aikana. Herkkä turhautuminen aiheuttaa sen, että harrastukset loppuvat ennen kuin ovat päässeet kunnolla alkamaan. Toisaalta ADHD-nuori saattaa uppoutua todella syvällisesti häntä kiinnostavaan asiaan, kuten tietokonepeleihin tai ystävyyssuhteisiin. Liikenteessä ADHD-nuoret ovat keskimääräistä riskialttiimpia ja he saavatkin muita enemmän ylinopeussakkoja. Päihteidenkäyttö, kuten nikotiiniriippuvuus ovat tyypillistä ADHD-nuorelle. (Raevuori, 2012, 212.)

ADHD-nuorella on toki myös vahvuuksia. He ovat usein käytännöllisiä ja keksivät ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin näppärästi. He ovat myös luovia, rohkeita ja helposti innostuvia. Onkin hyvä muistaa että ADHD ei määritä yksilön muuta lahjakkuutta ja kyvykkyyttä. (Raevuori 2012, 211.) Itse olen työssäni huomannut, että ADHD-nuorilla saattaa olla hyvinkin laaja ystäväpiiri, he ovat helposti lähestyttäviä ja heidän seurassaan viihdytään. Ovathan he usein varsinaisia showmiehiä tai -naisia. Kun nuorella todetaan ADHD, vanhemmat saattavat olla neuvojen ristitulessa. Eri ammattilaisilla on erilaisia hoito- ja kasvatusnäkemyksiä ja neuvot hyvin ristiriitaisia. Samassa tilanteessa ovat nuorta opettavat ja ohjaavat henkilöt. Tulee pohdittua, mikä käytöksessä johtuu siitä, että nuorella on ADHD, mikä siitä että hän käy läpi murrosiän tunnemyrskyä ja mikä taas johtuu nuoren omasta luonteesta. ADHD-nuoren kanssa työskentelevän onkin hyväksyttävä epävarmuus, epäselvyys ja ristiriitaisuus osana tarkkaavaisuushäiriötä. Näin kasvattaja ja vanhemmat todennäköisesti onnistuvat työssään, ilman syyttelyä siitä, kumpi on oikeassa. (Suominen 2012, 71.)

Arjessa ADHD-nuoren kanssa on hyvä huomioida, että hän hyötyy säännöllisistä rutiineista ja häneen kohdistuvien odotusten selkeästä ilmaisusta. Ei pidä olettaa, että nuori tietää tai muistaa jonkin asian automaattisesti.ADHD-nuoren ammatinvalinnassa on otettava huomioon nuoren oma motivaatio ja kyvyt, mutta toisaalta ADHD:n asettamat rajoitteet. Yksitoikkoiset ja samalla suurta tarkkuutta vaativat työtehtävät eivät todennäköisesti ole tarkkaavaisuushäiriöisen paras valinta. Kuten muutkin nuoret, ja aikuisetkin, ADHD-nuoret hyötyvät paremmin myönteisestä palautteesta ja kannustuksesta kuin jatkuvassa kielteisen palautteen tulvassa. Kielteistä palautetta annettaessa on syytä pitää mielessä, että sen kohdistaa nuoren tekemisiin, ei häneen itseensä. (Raevuori 2012, 229.)


Lähteet:

Raevuori, A. 2012. Nuoren ADHD. Teoksessa Dufva, V. ja Koivunen, M. 2012. ADHD Diagnisointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus. 211-229.

Suominen, S. 2012. ADHD - Sosiologinen näkökulma. Teoksessa Dufva, V. ja Koivunen, M. 2012. ADHD Diagnisointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus. 65-73.