AD/HD nuorilla ja aikuisilla yleistä tietoa

AD/HD (attention-deficit/hyperactivity disorder) on aivotoiminnan kehityksellinen häiriö. Oireet alkavat lapsuudessa ja voivat jatkua aikuisikään saakka. Iän myötä oireet voivat lieventyä tai muuttaa luonnettaan. Oireyhtymän diagnosointi ei aina ole helppoa, sillä osa oireista on tavanomaisia kenelle tahansa meistä. Diagnoosi voidaan varmistaa vasta kun oireet ovat kestäneet pitkään, täyttävät määrätyt kriteerit ja aiheuttavat selkeitä haittavaikutuksia. AD/HD oireyhtymään kuuluvia oireita ovat ylivilkkaus, impulsiivisuus ja tarkkaavaisuuden häiriöt. Usein oireyhtymää sairastavalla henkilöllä esiintyy rinnakkain myös muita neurologisia tai psykiatrisia ongelmia. AD/HD johtuu pääasiallisesti perinnöllisistä tekijöistä (70 – 80 %). Muita syitä voivat olla mm. synnytysvauriot, kromosomipoikkeavuudet tai keskushermoston sairaudet. (25)

Lapsella ensimmäiset huomiota herättävät oireet ilmenevät levottomuutena ja impulsiivisuutena. Lapsi saattaa juosta ilman selkeää päämäärää ja hänen on vaikea vastaanottaa käskyjä. AD/HD lapsi saa herkästi kiukunpuuskia. Keskittyminen on vaikeaa ja hänellä saattaa puuttua pelon tunne, jolloin hän on altis tapaturmille. Liitännäisoireena saattaa esiintyä mm. kömpelyyttä. Lapsen on vaikea suorittaa tasapainoa vaativia tehtäviä esim. luisteleminen tai pyörällä ajo. Yleensä puheen kehitys viivästyy ja hahmottaminen on vaikeaa (oikea-vasen, ylhäällä vai alhaalla). (26 – 27)

Kouluiässä toiminnanhäiriöt korostuvat, sillä nykyinen koulujärjestelmä ei kaikilta osin sovellu AD/HD lapselle. Hän saattaa kokea epäonnistumisia ja sitä kautta kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja välttääkseen nöyryytystä. Koulun käyntiä haittaa vaikeus istua hiljaa ja noudattaa opettajan ohjeita. Hankaluudet korostuvat, jos ryhmäkoko on iso. (29)
AD/HD:n oireet yleensä lievenevät iän myötä, mutta toisaalta saattavat aikuisiällä muuttua ylivilkkaasta käytöksestä sisäisiksi näkymättömiksi ongelmiksi. AD/HD aikuinen saattaa tuntea itsensä levottomaksi ja tyytymättömäksi. Taustalla on usein oppimisvaikeuksien vuoksi heikko koulumenestys, joka saattaa hankaloittaa ammattiin opiskelua sekä työn saantia. Työpaikalla tarvitaan lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja sekä mm. kuuntelutaitoa, hyvää muistia ja keskittymiskykyä. AD/HD henkilöä pitkästyttävät yksitoikkoiset työtehtävät ja hänen on vaikea sietää arkipäivän stressiä. Toiminta on impulsiivista eikä hän välttämättä opi epäonnistumisistaan. Työn organisointi on vaikeaa ja henkilö yrittää selvitä monesta tehtävästä yhtä aikaa. AD/HD henkilö on mieluummin johtaja kuin alainen. Monet toimivatkin yksityisyrittäjänä, jolloin saavat toimia omien ideoiden ja suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta AD/HD henkilöllä saattaa olla taiteellisia taipumuksia ja monet työskentelevät mm. toimittajana tai taiteilijana. Monella on valtava kyky kehittää ideoita ja puhua paljon ja hyvin ja he viihtyvät mm. opetus- tai konsultaatiotehtävissä. (32-34)

AD/HD oireyhtymään liittyy usein sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. AD/HD-henkilö ei tarkoituksella halua pilata suhteitaan muihin ihmisiin ja toimii usein tahattomasti. Hän saattaa käyttäytyä häiritsevästi, olla tunkeileva ja määräilevä sekä puhua ylettömästi ja kovaäänisesti. Hän saattaa myös suuttua herkästi ja olla herkkä, malttamaton sekä itsepäinen ja impulsiivinen. Tunne-elämän säätely on heikkoa. AD/HD henkilö on kuuntelijana heikko ja keskeyttää muiden puheen tai vaihtaa äkkiä keskustelun aihetta. Hänen on vaikea tulkita sosiaalisia vihjeitä. Monet AD/HD henkilön ongelmat voivat kääntyä myös vahvuudeksi ja hän osaa naamioida negatiiviset piirteensä. AD/HD henkilö saattaa olla luova ja energinen ja haasteita rakastava. Hän etsii virikkeitä ja on lujatahtoinen. Noin puolet henkilöistä, joilla on lapsuudessa todettu AD/HD, pystyy elämään pääsääntöisesti normaalia aikuiselämää ilman psyykkisiä tai psykososiaalisia ongelmia. (36-41)

AD/HD aikuiset voidaan jaotella oireiden perusteella neljään ryhmään:

• Oireettomat aikuiset. Lapsuudessa diagnoosin saaneista 10 – 20 prosenttia on aikuisena täysin oireettomia. Yleensä näissä tapauksissa diagnoosi on saatu aikaisessa vaiheessa ja tukitoimet ja kuntoutus aloitettu varhain. Oireyhtymä on saattanut olla myös lievä.

• Lievästi oireilevat aikuiset. Noin 30 prosentilla diagnosoiduista oireet ovat lieviä ja henkilöt pystyvät elämään suhteellisen normaalia elämää. He ovat pystyneet kompensoimaan vaikeuksiaan ja tukeutuneet vahvuuksiinsa.

• Kroonisesti oireilevat. Noin 50 – 60 prosentilla aikuisista on vielä huomattavia keskittymis- ja impulsiivisuusongelmia, jotka johtavat ongelmiin työpaikalla ja sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä mielenterveyden häiriöihin. Muiden antama negatiivinen palaute heikkouksista ja puutteista heikentää entisestään itsetuntoa

• Vaikea-asteinen AD/HD. Noin 10 prosentilla on vaikeita psyykkisiä ongelmia kuten vaikea masennus tai itsetuhoiset ajatukset. Noin 10 prosentilla esiintyy päihdeongelmia. Yleensä näillä henkilöillä on vaikeuksia pärjätä töissä ja päätyvät lopulta eläkkeensaajiksi.

Mikäli diagnoosi saadaan jo ennen kouluikää, on hänellä mahdollisuus tukeen ja erityisopetukseen jo esikoulussa. Tällöin AD/HD henkilöllä on mahdollisuus hyvissä ajoin asiantuntevan hoidon kautta saada apua käytöshäiriöihin ja oppimisvaikeuksiin ja sitä kautta aikuisena elää lähes normaalia elämää. (42 – 45)

AD/HD oireyhtymään kuuluvat ydinoireet (tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus ja impulsiivisuus) sekä liitännäisoireet (mm. motoriikan häiriöt, hahmotushäiriöt, muistiongelmat, kielen häiriöt, oppimisvaikeudet, psyykkiset häiriöt ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat). Lähes kaikilla AD/HD henkilöillä on toiminnan ohjauksen häiriöitä, mikä hankaloittaa kykyä käyttää hyväksi aikaisemmin opittua tietoa ja yleisesti kaikkia oppimiseen tarvittavia taitoja. AD/HD henkilöllö Kyky suunnitella ja suorittaa tehtävät loppuun on heikentynyt ja ongelmanratkaisu vaikeaa. (46)

AD/HD diagnosointi ja hoidon suunnittelu edellyttää monen eri ammattialan yhteistyötä esim. neurologi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, erityisopettaja tai oppilashuolto. Ydinongelmien lisäksi on huomioitava liitännäisoireet. Hoidon tavoitteena on ottaa kantaa ydinoireisiin, neurologisiin toiminnanhäiriöihin, oppimisvaikeuksiin, psyykkisiin häiriöihin sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin. Toimenpiteet voivat olla lääketieteellisiä, pedagogisia, psykologisia tai psykososiaalisia. Kuntoutustoimilla pyritään parantamaan AD/HD:sta johtuvia häiriöitä tai opettamaan korvaavia strategioita, mikäli hoitotoimenpiteistä ei ole hyötyä. Kolmas keino on muokata fyysistä ja sosiaalista elinympäristöä. (77) Paras hoitotulos saavutetaan, kun henkilön ongelmat ja vahvuudet selvitetään perusteellisesti:

• Lääketieteellinen selvitys (oireet, ongelmat jne.)

• Pedagoginen selvitys (erityisvaikeuksien kartoittaminen)

• Kognitiivinen selvitys (mm. älykkyysosamäärä)

• Tunnekuvan selvitys (masennus, uhmakkuus, aggressiivisuus jne.)

• Sosiaalinen selvitys (perhedynamiikka, lapsen asema ryhmässä jne.)

Michelsson, K., Miettinen, K., Saresma, U. & Virtanen, P. 2006. AD/HD nuorilla ja aikuisilla. Jyväskylä: PS-kustannus